Mikseivät he ymmärrä?

Moni ihminen joka ei ole eläimiin varsinkaan hevosiin tutustunut, ei ymmärrä sitä tuskaa, mitä eläimen menettäminen, joko kuolema tai myynti aiheuttaa. He eivät ymmärrä sitä, että kun he haukkuvat, valittavat, morkkaavat tai mitä tahansa, he samalla aiheuttavat pahaa mieltä lisää sille, kenellä suru on jo suuri ennestään. Sen "vain hevosen" takia. Meille hevosharrastajille, joille eläin ei ole vain rahanlähde tai jokin maineen keräysilmiö tiedämme sen, että se niin kutsuttu "Vain hevonen" merkitsee paljon enemmän kuin sitä, mitä ihmiset puhuvat. Siis ne ihmiset, ketkä eivät tätä ymmärrä. Tämän postauksen yhteydessä tuleekin samalla toteutettua monen ihmisen toivona postauspyyntö omasta mielipiteestäni, mitä hevonen itselleni tarkoittaa.

Onko eläin sinulle vain harrastus?
Onko se vain asia, jolla haluat tienata rahaa tulevaisuudessa? 
Haluatko eläimen kautta mainetta ja kunniaa? 
Miksi kulutat paljon aikaa eläimeen? 
Mikset jätä eläintä hoitamatta, ja lähde kaupunkiin, ei se kuole jos sitä ei hoideta yhtenä päivänä?

He jotka näitä kysymyksiä lähetitte, saatte nyt vastauksen. Eläin, tässä tilanteessa hevonen, merkitsee itselleni paljon enemmän kuin pelkkää harrastusta, tai pelkkää eläintä. En harrasta tätä harrastusta sen vuoksi että tahtoisin tienata rahaa. En harrasta tätä myöskään sen takia, että se on vain se harrastus. En harrasta tätä lajia sen takia että tahdon mainetta ja kunniaa. Harrastan tätä sen vuoksi, että hevonen on ystävä. Se merkitsee minulle enemmän kuin pelkkää eläintä. Kun sanon meneväni tallille, voisin sanoa sen hienomminkin, ajatusteni mukaisesti. Kun menen talliin, menen ystävälleni. Se ystävä vain sattuu omistamaan neljä jalkaa, hännän, harjan ja silkkiturvan. Se ei ole samanlainen kuin me ihmiset, mutta kuitenkin yksi rakkaimmista ystävistäni.

Kun puhut sille, se ei vastaa samalla kielellä. Se vastaa sinulle omalla kielellään. Vaikka emme toistemme kieltä ymmärtäisikään, saamme silti yhteyden. Se on suuri tunne. Moni ei ymmärrä sitä, että kun keskustelet eläimen kanssa, todella keskustelet sen kanssa. Samalla lailla kuin ihmisetkin. Vain eri kielellä, ja eri ruumiilla. Kun keskustelen eläimen kanssa, se on samalla tasolla kuin ihminen. Kuuntelen mitä sillä on sanottavana ja tahdon ymmärtää häntä. Jos se on kipeä, kuuntelen sitä, ja teen parhaani sitä auttaakseni. Se tahtoo keskustella kanssasi, ja tekee useimmiten sinulle myös sen saman. Sekin kuuntelee ja tahtoo ymmärtää. Jos olet kipeä, se kuunteelee ja lohduttaa niin paljon jo pelkällä läsnäolollaan. Niin kuin monet ihmisetkin tekevät.

Kulutan aikaa eläimeen, sillä se on ystäväni, joka tarvitsee minua. Se tarvitsee minua selviytymiseen. Jos jätän sen hoitamatta, se ei voi hyvin. Jos jätän sen ruokkimatta, sille tulee nälkä. Se on kuin perheessä oleva lapsi. Jos vanhemmat jättävät lapsen huoneeseensa ilman ruokaa ja huolenpitoa, kuinka lapselle käy? Millainen siitä tulee? Kyllähän te sen tiedätte. Sen vuoksi eläin ei jää hoitamatta. Mutta vaikka hevonen, ja mikä tahansa muu eläin vaatii täyttä sitoutumista ja omistautumista, ei se tarkoita että sinä et saa tehdä muuta kuin vain olla sen kanssa. Kyllä minäkin muuta teen kuin olen kokoajan tallissa. Mutta hevonen tarvitsee hoitajaansa tilanteessa kuin tilanteessa.


"Nojee, itket jonkun hevosen takia, lol"
"Siis eiks sulla oo muuta elämää?"
"Siis sehän on vaan hevone, mitä vitun väliä?"
"En ymmärrä näitä heppatyttöjä, ku rääkyy hevosen perään"
"Siis mitä kauheeta siinä on jos joku kaakki heittää veivit?"
"Ei vittu, eiks sulla oo muuta elämää ku joku kaakki?"

Tiedän tilanteita, jossa mm. näitä lauseita on käyttänyt ihmiset, jotka huomaavat toisen surun siitä, että on menettänyt hevosensa. Lähipäivien tilanteessa tiedän yhden, kuka on joutunut haukkumisia ja pään aukomista ottamaan vastaan niiltä, ketkä eivät ajattele ja keskity ollenkaan siihen, miltä toisesta tuntuu. Jos hevosella ei ole juuri sinulle merkitystä, se ei tarkoita sitä että kenelläkään ei olisi oikeutta tai mitään lupaa pitää eläintä tärkeänä, ja surra kun sen menettää. Tässä tilanteessa hevosen kuoleminen oli vaikeaa ihmiselle, kuka sen kanssa lähes koko eläimen eliniän ajan vietti aikaa, päivittäin. Sitten jotkut tulevat ja pahoittavat ihmisen mieltä kiusatakseen ja luodakseen pahaa tunnetta. Ymmärtävätkö he sitä? Tajuavatko he sitä, miten paljon eläimen menetyksen lisäksi tulevat kommentit ja muut vaikuttavat siihen, miltä tuntuu? Eivätkö he voi ajatella asiaa omasta näkökulmastaan. Miltä heistä tuntuisi kun saisi samat asiat kannettavakseen? He eivät kestäisi. Jos heiltä kuolisi ystävä, he itkisivät ja surisivat. Jos suruun lisätään vielä muut kannettavaksi, he eivät pystyisi. Joten jos tiedät itse toimineesi näin, mieti uudestaan ensikerralla seuraavasti, ja toimi sen mukaan; Kuinka haluaisit että sinua tässä tilanteessa kohdeltaisiin?

Se ei ole vain eläin.....

Se on ystävä joka odottaa sinua joka päivä...

Se uskoo ihmisen käsiin elämänsä ja luottaa sinun tulevan..

 

 

 

Se tekee parhaansa miellyttääkseen..

Se vaikka yrittää muiden ohi miellyttääkseen sinua....

Mikä tärkeintä se muistaa, välittää ja rakastaa..

Hevosen menettäminen ja siitä luopuminen on siis vaikeaa. Joten ensikerralla kun vastaan tulee tilanne, mieti kuinka toimit. Sillä ikävällä ja surulla on syynsä. Ja se syy on ystävä. Paras sellainen.