Huoli ei ollut turhaa..

Kuten varmaan luittekin tuosta viimepostauksesta, Devil ei ollut normaali, ja se oli normaalia vaisumpi. Se ei halunnut juurikaan syödä, eikä juoda. Eilen aamullakin se oli vähän vaisu. Päivällä sitten laukesikin kunnon ähky, jonka kanssa tapeltiinkin pitkään.

Tamma ei meinannutkaan yhtään paskoa ekoina talutustunteina. Pyörittiin siinä pitkin pihaa, ja toivottiin että homma alkaisi helpottaa. Mutta ei, ja pyöritys jatkui. Ensimmäisen kolmen tunnin kävelytyksen jälkeen homma alkoi helpottamaan. Se oli ihan hyvä hetken aikaa, mutta 5 min ähky vain paheni vielä entisestään. Nyt se oli vaikeampi kuin aiemmin. Talutus jatkui pitkin päivää, ja rypsiöljyä kului kyllä hyvin. 

Meni taas muutama tunti, ja eläinlääkäreitä ei saatu mistään kiinni. En ymmärrä, että miksi juuri silloin kun on hätä, niin mistään ei saa eläinlääkäriä kiinni. Lähes 10 puhelinnumeron jälkeen vihdoin ja viimein löytyi eläinlääkäri, joka pääsisi tulemaan kahden lehmän leikkauksen jälkeen. Jäimme odottelemaan, ja taluttelimme lisää.

Kun eläinlääkäri tuli, oli talutusta takana jo lähes 9 tuntia. Eläinlääkäri ensin tutki, ja sen jälkeen rauhoitti ja antoi kipulääkkeet. Tamma myös letkutettiin kera parafiiniöljyn. Sitten vielä siltä alkoi tulemaan kaiken lisäks verta nenästäkin, joten tyttö oli tosi reppanan näköinen, ja sitähän se olikin.

Yöllä kävin muutaman kerran katsomassa, että kaikki on kunnossa. Aamulla se ei ollut kertaakaan paskonut karsinaan, joten otin sen talutukseen. Sitten hetken talutuksen jälkeen se paskoi ensimmäisen kerran, ja siitä tuli väkisinkin hymy huulille. Vein tamman karsinaan, ja nyt olen käynyt vähän väliä sitä katsomassa ja tunnin välein kävelyttämässä. Kyllä täältä vielä noustaan!

Väsynyt tyttö kaikkien operaatioiden jälkeen.

Se ensimmäinen ja ihana paskakasa jota sitten ootettiinkin 16-17 tuntia!♥