6.2.13

Iida Koponen; "Menetin elämäni hevosen tallipalossa"

Iida & Xray Kemp























Helmikuun henkilöhaastattelussa on tällä kertaa Iida Koponen, Kaustisen raviopistossa ensimmäisellä vuosikurssilla opiskeleva, kohta 17-vuotta täyttävä nuori nainen. Iida on kotoisin Liperistä, mutta jo 10-vuotta hän on asunut Kiuruvedellä, ja nyt opintojen ohella asustaa Kaustisen raviopiston opiskelija-asuntolassa. Kiuruvedellä asuessaan perheellä oli maatila, jossa sonnikasvatus oli esillä tilan päätoimena, mutta perheen muuttaessa Saloon, homma lopetettiin.

Kaustisen Raviopistosta Iida kuuli eräältä kaveriltaan, jonka innostamana hän päätti hakea kouluun. Koulu antaa hyvät eväät toteuttaa haaveita, sillä Iidan haavena on menestyä tällä alalla.

" Minulla on ollut haaveena menestyä jotenkin tällä alalla. Suurin haaveni on olla hyvä monteratsastaja, ja Kaustisen Raviopisto antaa hyvät eväät tulevaa uraa varten." Iida kertoo.

Hevosharrastus ratsastustuntien kautta

Kuten moni muukin hevosihminen, Iidakin kertoo aloittaneensa hevosharrastuksen ratsastuksella, perinteisesti ratsastustuntien kautta. Vaikka ratsastustaitoa ei ollut vielä kauheasti kertynyt, perheeseen hankittiin oma hevonen. Iidan äiti oli ollut paljon hevosten kanssa aiemminkin, joten hevosen kanssa pärjättiin hyvin.



" Ensimmäinen hevoseni oli lämminveriruuna Cone Court, lempinimeltään Kone. Se oli muistaakseni 12-13 vuotias silloin kun sen ostimme. Se oli entinen ravuri, mutta toimi hyvin ratsuna. Se oli luonteeltaan kiltti ja rauhallinen, ja aivan täydellinen ensihevoseksi, vaikka sillä välillä olikin omia kujeitaan, kuten ojaan peruuttaminen. Mutta sen hevosen kanssa opin kaikki tärkeimmät asiat hevosen käsittelystä, ratsastamisesta, ja hoitamisesta."



























Tallipalo vaatii uhrinsa - Elämän hevonen, International

Lämminverinen ruuna, International, tuli Iidan elämän merkittävimmäksi hevoseksi, hänen ostaessaan ruunan ystävänsä kanssa raviurheilun innoittamana. Kun hevonen oli hoidettu kuntoon, Iida alkoi treenaamaan sitä huvin vuoksi, sillä 12 vuotiaanahan tärkeintä oli se, että hevosen kanssa on hauskaa. 

" Intti on ehdottomasti elämäni hevonen. Ostin sen kaverini kanssa kun raviurheilu alkoi kiinnostamaan. Hoidimme sen ensin kuntoon, ja sen jälkeen aloin treenaamaan sitä. Intti ei ollut kovin nopea hevonen, mutta silloin oli niin upeaa kun sai omistaa ns. ravihevosen. Hevonen kehittyi kuitenkin treenatessa, ja ajattelimme myöhemmin jopa laittaa sitä koelähtöön, mutta se kuitenkaan ei koskaan tapahtunutkaan. " 

2009 talvella Iida oli laskettelemassa Tahkolla kaverinsa kanssa, ja rinnekahvilaan tullessa hän katsoi puhelimeensa tulleen viestin, joka oli tullut hänen ystävältään. Viestissä ystävä kysyi, onko oikeasti totta, että Iidan hevoset olivat poissa. Iida hämmentyi kysymyksestä, ja naurahti kaverilleen, ja päätti soittaa viestin lähettäjälle, että mitä ihmettä hän oikein puhuu. Ystävälleen soittaessa Iida sai kuulla kuitenkin jotain, mikä olisi voinut jäädä tapahtumatta.

" Tuntui, kuin koko elämä olisi romahtanut.."

" Puhelimessa kaverini kysyi, että enkö tiedä mitä on tapahtunut. Olin hämmentynyt, ja silloin kaverini totesi, että asia ei sitten varmaan ole edes totta. Kysyin uudestaan, ja kaverini vastasi, että hevosten kuolema ei varmaan ole totta, kun kerran en siitä tiennyt. Lopetin puhelun, ja päätin soittaa äidilleni."

Hiljaisuus äidin kanssa puhuessa sai Iidan itkemään, sillä hän tiesi että kaikki ei ole kohdallaan. Äiti kertoi itkien tyttärelleen, että edellisenä yönä oli tapahtunut tallipalo, joka oli riistänyt hengen Intiltä, Coneelta sekä eräältä vierashevoselta, joka tallissa asui palon tapahtuessa. Iida katkaisi puhelun, ja käveli shokissa ulos rinnekahvilasta, eikä vastannut kaverin kysymyksiin asiasta. 

" Viimein sain ystävälleni kerrottua, että oli tapahtunut tallipalo. Tuntui kuin koko elämä olisi romahtanut, ja vielä tähänkään päivään mennessä ei mikään ole koskaan tuntunut niin pahalta." Iida kertoo.


Elämä jatkuu

Iidan elämään on tullut uusia hevostuttavuuksia myös rakkaiden poismenon jälkeen. Tallipalon jälkeen seuraava hevonen oli lämminverinen tamma Sugared. Sugaredin emä, Bulpul asui heidän tallissaan kauan myös, sillä he saivat sen kaupan päälle. Bulpul oli kuitenkin Iidan ystävän omistuksessa. Lisäksi Iidan siskolla on ollut entinen ravihevonen Olee Corner, sekä ratsuhevonen Wishmaster.  Hetken aikaa Iida omisti myös suomenhevostamma Ero Merin, sekä hieman ennen raviopiston alkua hän myi pois viimeisen hevosensa, poni Angnesin. 

" Olen löytänyt koulun tallista hevosen, joka on melkein kuin Intti oli. Hevonen on passini Xray Kemp, joka on lämminverinen ravihevosori. Erkki vei sydämeni heti. Se on komea, ja upea luonteinen, ja toivon, että saisin jatkaa sen kanssa matkaa kauemminkin, joskus ehkä omistajana."


 


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti