Pohdintaa

Eilen oli elämäni yksi käännekohta - ensimmäinen kerta Apassionatassa, Helsingin Hartwall-areenalla. Päivä käynnistyi aamulla kello kuusi, jolloin  keräsin Kokkolassa tavarat kasaan, ja lähdin ruokkimaan Ottoa ja Deviliä, jonka jälkeen noin seitsemän aikoihin hinauduin autoon ja lähdettiin iskän kanssa Kaustiselle. Sieltä bussi lähti klo. 8 aamulla, ja matkan aikana pysähdyimme kaksi kertaa syömään. Näytös alkoi 17.00, ja se kesti noin kahden tunnin ajan, jonka jälkeen matka kohtia Kaustista alkoi.

Apassionata oli huikean hieno tapahtuma, ja voisin hyvin lähteä toisen kerran. Hevoset oli erittäin hyvin opetettuja, ja ratsastajat ja henkilöt osaavia. Eiköhän Otonkin kanssa voisi tehdä Otossionatan seuraavien kuvien perusteella? Tai sitten ei..

Kyllä se nousee pystyyn, käskystä ja ilman! ;)

Unelmien pilvilinnoissa laukkaava hieno eläin..

Villihevonen saatu kiinni laitumelta..

Osaa makoilla.. Ja poseerata söpösti samalla.

Hyppää hyvin - ensi kerralla puomissa on liekit! Okei, ei. Jos niin teemme, saan varautua siihen, että entinen ravuri kiitää pitkin isoja teitä ilman ratsastajaa..

Ilman satulaa..

Se osaa myös hieman taiteilla kärryjen edessä..

Se on komea..

Suostuu mihin vain..

Se osaa antaa kaviota.. Niin etu-, kuin takajalallakin.