Kunnioitusta

Hyvin usein me ihmiset ei osata arvostaa ja kunnioittaa niitä asioita mitä meille on annettu. Asiat pidetään itsestään selvinä, niin kuin esimerkiksi perhettä, ruokaa, ja terveyttä. Sen asian tärkeyden huomaa vasta kun sen menettää. Otetaan esimerkkinä vaikka peukalo - kun käsi pelittää hyvin, niin emme kiinnitä peukaloon huomiota sen kummemmin, koska pidämme sitä itsestäänselvyytenä. Kun vaikka murramme sen, ja saamme sen pakettiin, huomaamme, että käsi on lähes toimeton. Silloin vain toivomme tervettä peukaloa, jotta voisimme tehdä hommia. Mutta miksi ihmeessä emme sitten arvosta sitä silloin kun se on terve?

Toinen esimerkki. Koulussa on oppilas, jota ei huomioida ollenkaan. Hän vain on ns. itsestäänselvyys luokassa, ja kukaan ei ole hänen kanssaan. Hän ajattelee, että kaikki vihaavat häntä, koska hän on aina yksin, eikä kukaan huoli mukaan. Oppilas tekee itsemurhan. Sen jälkeen toiset huomaavat, että kaveri onkin poissa luokasta, ja alat sen jälkeen miettimään, että miksi en koskaan sanonut hänelle että hän on tärkeä ja rakas. Sen tapahtuman jälkeen, on myöhäistä alkaa miettimään, mitä olisi voinut tehdä, koska mennyttä ei voi saada takaisin.

Kolmas, ja viimeinen esimerkki. Työpaikalla on eräs työntekijä, jonka tekemiä töitä ei huomata. Kun tämä lopettaa työpaikassa työnsä, toiset työntekijät onkin aivan paniikissa, että miten kaikki nämä hommat ehditään tehdä. Silloin vasta huomataan, että se työntekijä, ketä ei arvostettu, olikin se työntekijä, joka piti omalla työllään koko firman pystyssä.



Kun kirjoitin Iidan haastattelua, huomasin, että en itsekkään ole osannut taaskaan arvostaa kaikkea mitä olen saanut. Ihmiselle kun ei mikään ole koskaan tarpeeksi. Ehkä tämäkin kirjoitus on hyvä muistutus meille kaikille siitä, että meillä on jotain niin tärkeää, mitä ilman asiat eivät onnistuisi. Joten ehkä on hyvä kaivaa esille nekin asiat omassa elämässä, joita et huomaa. Sano ystävälle, että hän on tärkeä. Joskus se vain voi olla viimeinen mahdollisuus sanoa se hänelle.