Puoli vuotta!♥

Klikkaa isommaksi :)

On kulunut jo puolivuotta siitä kun kaunokainen "pikkuisena" muutti Kokkolaan mun luo.
( pakotettiin lähtemään äidin luota. Devilin huom.) Oli aika aikuistua, jättää äiti Virroile, ja itse lähteä kulkemaan uusia teitä kohti aikuisuutta. Monesti olen miettinyt miltä hevosesta tuntuu, kun ne lähtevät uuteen paikkaan, uuteen kotiin. Ne eivät tiedä minne ovat menossa, ne vain silti suostuvat lähes aina yksilöstä riippuen menemään kuljetettavaksi. Ne tulevat uuteen paikkaan, jossa on kokonaan uusi ihminen, uusi talli, jota pitäisi heti kutsua kodiksi, sekä uudet hevoset. Kaikki on uutta. Devilinkin suhteen oli uusi kaupunki, uusi talli, uudet kaverit, uusi omistaja, uudet rehut, uusi laidun... Kaikki oli aivan uutta ja jännittävää nuorukaiselle. Yritin luoda sille turvallisen tunteen heti alkuun, että se tuntisi olonsa kotoisaksi. Ja kuten te jotka blogia olette kauemmin lukeneet tiedätte, että Devil rakastui aitaansa täydellisesti, ja pysyi siellä sateessa tiukasti kolme päivää.

2011 alku syksy & auringon paiste.

Kaikkeen uuteen on hevosen ja ihmisen tietenkin opittava. Niin, sanoin oikein. Ihmisenkin. Hevonen ei varmasti tunne oloaan kotoisaksi, jos et anna sille tilaa tutustua. Se haluaa tietää kuka sinä olet, mikä tämä paikka on, keitä muut hevoset ovat, miksi olen täällä.. Ja ensinnäkin, missä kaikki vanha ja tuttu? Halusin itse antaa Devilille aikaa kotitumisessa, ja huomasin että siinä ei edes loppujen lopuksi mennyt paljoa aikaa, kun hevonen vain sai tehdä sen rauhassa. Esittelin sille paikkoja, kavereita, ja mikä tärkeintä, itseäni. Meillä alkoi olemaan yhteisymmärrystä monessa asiassa. Totutus ja tutustuminen oli tärkeintä, ja kun se on toteutettu oli aika vasta suunnitella treenaamista ja tulevaisuutta.

Treenaamisen alkaessa mulla ja Devilillä oli jo läheiset välit, oltiin kavereita. Nykyään voisimme ehkä jopa olla ystäviä, en tiedä mitä Devil musta ajattelee. Mutta itse pidän tammaa rakkaimpana kaverina mitä mulla on. Toivon että sekin edes vähän pitäisi minusta, eikä vain pitäisi mua semmoisena " tuo on se kiva akka joka aina tuo mulle ruokaa" tyyppinä :D!

Vuosipäivää odotellessa! Mutta nyt kohta lähden hoitamaan tammaa talliin. Luottamus vaatii hoitoa. Jos luottamusta ei hoida, ei se tule pysymäänkään. Töihin siis! :) Mutta viimeiseksi kuvaksi tuleekin sitten kuvahaasteen 17.kuva teemalla hetki!

Klikkaa suuremmaksi. Tämä kuva on otettu sillon kun tamma vietteli laidun elämää eikä halunnut antaa kiinni. Se kuitenkin kiinnostui minusta ja kamerasta ja tuli tutkimaan.. :) Se oli onnellinen hetki!