Ajattelin tänään ottaa aiheeksi monen ihmisen kysymyksen, ja tästä aiheesta kysymyksiä oli tullut s.postiin viimisen kuukauden aikana huimat 20 sähköpostia. Kysymys kuuluu yhteenvetona näin;
Miltä tuntuu kun tärkeä hevonen voittaa? Mitä voittamiseen vaaditaan? Onko hevonen ihan surkea mielestäsi jos se ei voita vaikka ensimmäisenä vuotena ollenkaan?
Voittamista parempaa tunnetta harvoin raviradan reunalta löydät, jos matkassasi on joku hevonen, oli se sitten oma tai hoitohevonen. Raveihinhan tullaan yrittämään hyvää suoritusta, sekä hevoselta että kuskilta. Tavoitteet ei kuitenkaan aina ole se voitto. Muistan vielä hyvin elävänä sen, miltä tuntui kerta toisensa jälkeen mennä raveihin hoitohevoseni Pelarin Tähden kanssa, kun se ei vielä tiennyt homman ideaa. Harjoitusraveista hylkäys kerta toisensa jälkeen ei antanut kyllä minkään näköisiä unelmia voitosta. Silti kerta toisensa jälkeen vain kokeiltiin uudestaan, ja toivoimme vain puhdasta juoksua. Odotus kesti aikansa, mutta se palkittiin.
Aloitetaan alusta. Moni ajattelee että jos hevonen on hyvä, ei sitä tarvi sen kummemmin hoitaa. Jokaisen voiton takana on kuitenkin vähintään yksi ihminen, joka on huolehtinut hevosesta, ruokkinut sen, harjannut päivittäin, treenannut jne. Korjatkaa nyt jos sanon väärin, mutta mielestäni maailmassa ei ole yhtäkään hevosta, joka olisi pärjännyt huonolla hoidolla. Jos ihminen urheilijana jää makoilemaan sohvalle sipsipussin ja limsan kanssa joka päivä, voiko se voittaa esimerkiksi juoksukilpailuja? Ei.
Kuten jo sanoin, jokaisen voiton eteen on tehty työtä. En nyt muista milloin ja mikä sen ohjelman nimi oli, mutta se oli todella opettavainen. Se tuli joskus vuosi takaperin tv:stä, ja siinä kerrottiin ravihevosen tiestä jonka se kulkee ennen kilpailuja, ja ennen ensimmäistä voittoa. Ohjelmassa esittelyssä oli mm. Don Giovanni, jonka mukana käytiin raveissa, ja tutusttiin siihen mitä kaikkea täytyy tehdä ennen kuin pärjää. Ohjelmassa kerrottiin taival siemmennysvaiheesta alkaen. Sille tielle mahtuu todella paljon asioita, jotka ihmisen täytyy muistaa aina ennen kun kilpaileminen aloitetaan.
Omasta kokemuksesta voin sanoa, että voittaminen tuntuu mahtavalta. Pelarin Tähden kautta olen päässyt hyvin tutustumaan hoitajana raviurheilun risuihin ja ruusuihin. Hylätyistä harjoitusraveista tie kuitenkin jatkui hyvälle tasolle. Jokainen voitto saa hymyilemään. Silloin kun hevonen voittaa, tiedät sen, että se on kunnossa ja olet onnistunut tehtävässä tallitiimin kanssa. Voitto tuo siis mukana paljon iloa ja hymyä, jonka kautta on jälleen mukavempaa jatkaa työtä päivän loppuun asti.
Niin, loppuun asti. Vaikka voitto tuleekin, hevosen hoitajan ja hevosen päivä kuitenkin jatkuu. Jos kisaatte kauempana kodista, esimerkiksi näin kokkolalaisen näkökulmasta vaikka Oulussa tai Rovaniemellä, jo pelkkä ajomatka vie muutaman tunnin verran aikaa. Sinun on huolehdittava että hevosen on hyvä olla kuljetuksen ajan. Kun tulee kotiin, on aika hoitaa hevonen loppuun, ja antaa iltaruuat. Sen jälkeen voi mennä nukkumaan hetkeksi ja aamulla on aika taas aloittaa päivä. Elämähän ei lopu voittoon, vaan jatkuu työn merkeissä. Ei muuta kuin uudestaan hoitamaan ja pitämään hevosta kunnossa. Niinhän tässä maailmassa pärjää.
Mutta vaikka hevonen ei ikinä voittaisikaan, se ei välttämättä ole hoidosta kiinni. Monella hevosella hoito on hyvää ja treeni perusteellista, mutta tuloksia ei vain tule. Hevonen ei ole aina niin hyvä kuin joku toinen. Jotkut vain ovat luonnonlahjakkuuksia heti nuorena, jotkut vanhempana, jotkut ei välttämättä ole huipputasolla ikinä. Varsoilla ja nuorilla hevosilla menee aikansa siinä että ne tottuvat raveissa käyntiin. Ei kaikilla, mutta joillakin. Itse en ainakaan Devililtä odota ensimmäiseltä vuodelta mitään huippujuoksuja. Tavoitteiden asettaminen liian korkealle ei mielestäni näin nuoren hevosen kanssa kannata. Siksi pysytään näissä pienissä välitavoitteissa ensin. Kyllä tavoitteet ja taso nousee kun hevonen niin tuntee. En siis ole pettynyt vaikka hevonen ei ekoina vuosina voittaisikaan yhtään minkäänlaista lähtöä. Mutta eihän ne voitot tietenkään haittaisi. ;)
Loppuun vielä vähän fiiliksiä miltä voitto tuntuu. Alhaalla olevassa linkissä voit katsoa ja kuunnella kuinka iloisia voidaan voitosta olla, ainakin Pelarin Tähden matkassa. Tuo voitto on jäänyt erityisesti mieleeni, sillä lähdössä oli huippuhevosia, jotka pikku ruuna päihitti. Lähdön voitto toi myötä myös uuden ennätyksen. Ja kuunnelkaa varsinkin tuo haastattelu.. Siitä te sen kuulette, miten täällä silloin iloittiin! :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti