Tekemällä oppii, rohkaistumalla uskaltaa!

Kuten te jotka meidän kanssa olette tekemisissä muutenkin kuin koneen kautta tiedätte, Devilillä on lenkeillä, maastossa lähinnä omat pelon ja jännityksen kohteensa. Ajattelin ottaa asian esille myös täällä blogissa, jos sattuisi teiltä lukijoilta tulemaan fiksua ja toimivaa vinkkiä, siihen että tamma saataisiin näihin tottumaan. Siedätys on hyvä vaihtoehto tietenkin. Mutta miten teet sen maastossa kärryjen kanssa? Kun mentiin syksyllä Heimarin radalla hiittiä, meitä tuli vastaan traktori, joka juuri lanasi rataa. Devil ei pelännyt. Mutta kun maastossa tulee traktori vastaan, tai se edes on sammutettuna jonkun pihalla, se on jännittävää, välillä jopa liian jännittävää Devilin kohdalla. Ja ajatellen niin, että samoja reittejä on kuljettu jo lähes puolivuotta. Ja radalla kerkesimme syksyn aikana käydä kolme kertaa. Joten paikan pitäisi olla kyllä hyvin tuttu. Kyllähän se toimii siedätystaktiikalla, mutta ajattelin teiltä kysyä vielä; Onko jollakin kokemusta tämmöisestä varsasta/hevosesta? Onko mitään kätevää vinkkiä joka toimisi, vaikka se ei olisi välttämättä hevostietokirjoihin kirjattu? Antaa tulla vaan! :D

Valjastus harjoitukset ovat sujuneet Devilillä tosi hyvin. Tänään kohta menen taas ulos vain valjastamaan ja harjaamaan. Se jopa hieman on alkanut nauttimaan siitä että saa tuossa ulkona olla kiinni, ja katsella harjauksen yhteydessä kaikkea mitä ympärillä tapahtuu. Ja kun laitan valjaat selkään, se on oppinut jo jopa jonkin verran rentoutumaan. Se ei enää juurikaan hötkyile, vaan pysyy paikallaan. Kaikkea vaan pitää jaksaa hevosen kanssa tehdä. Ei  ne pahat tavat ja sähläykset lopu jos niihin ei millään tavoin puutu. Ei tamma totu ulkona valjastukseen, ilman että sitä siihen totutetaan. Näinhän se on? :)

Nyt moni varmaan ajattelee, että Devil on ongelma hevonen. Ei se ole sitä! Moni sanoo sitä todella oudoksi varsaksi, kun säpsyilee sillon tällöin olemattomia. Mutta kaikki varsat mitä tähän mennessä olen tuntenut, ja keiden kanssa on tullut tehtyä töitä, on omistanut jonkin verran omia ongelmiaan. Oli se sitten pieni, tai vähän suurempi säikkyminen, talutuksesta riistäytyminen tai riehuminen, vetopaniikki käytävällä, pukittelu vuoltaessa, kärryjen hajoittaminen lenkillä tms. Devilillä sattuu olemaan tämä edellä mainittu säikkyminen. Tai ehkä paremmin sanottuna, turha jännittäminen, jonka kokemuksen myötä saadaan varmasti talttumaan. Mutta traktori jännitykseen otan kyllä ehdottomasti vinkkejä vastaan. (Traktorit ja rekat siis)

Mutta nyt pitemmittä puheitta siirryn pikkuhiljaa tallin puolelle tästä koneen äärestä, ja alan tekemään hommia Devilin kanssa. Meille tuli eilen myös tosi paljon kuivaa leipää, jota Devil ja Kunkku saa koko sydämmestään mässytellä. Eilen tuntui molemmille kelpaavan kun ne halusivat vain kokoajan lisää ja lisää. Mutta raja kaikella, ei kuitenkaan liikaa. Devil pääsee todennäköisesti huomenna sitten taas kunnon kärrylenkille. Mun pitäisi vaan keksiä vähän toista treenimaastoa nyt kun molemmat paikat on vähän huonoina. Eiköhän tämä tästä! Laittakaa vinkkejä tulemaan joko kommenttina, tai sähköpostiin. ( neitipiru@gmail.com )