Moni sanoo, että minun hoitohevonen/oma hevonen/vuokrahevonen/kisaratsu on täydellinen. Nyt kun aloin miettimään asiaa todenteolla, tajusin erittäin selvästi, että ei kukaan hevonenkaan ole täydellinen, kuten ei ihminenkään. Sen takia ajattelin kirjoittaa siitä, että mitkä ovat hevoseni hyvät ja huonot puolet.
Hmm. Jos aloitetaan aivan alusta, voidaan aloittaa myös niillä huonoilla puolilla. Kun Devil päättää jotain, se yrittää kaikkensa, että juuri niin tapahtuisi, vaikka asia olisi negatiivinen. Tämä on käynyt ilmi sekä positiivisena, että negatiivisena asiana, mutta kun tehdään ensin tätä negatiivisten asioiden listaa, voidaan kai mainita esimerkiksi alkutaipaleiden laidunongelma. Ihan alussa tamma ei antanut ollenkaan kiinni laitumella, ja myöhemmin se ei enää pysynyt laitumella. Ristiriitaista, eikö vain. Mutta kun se päättää tehdä jotain, niin se tekee juuri niin, ellei joku ole sitä estämässä, ja noissa päätöksissä sitä ei voisi estääkkään, varsinkaan tuossa laitumelta ottamisongelmassa. Mutta ihanaa on se, että näitä ongelmia ei ole juuri tällä hetkellä enää, ellei nyt sitten aloita juuri uudestaan samoja tapoja.
Toinen asia on Devilin luonne. Se on positiivista ja negatiivista, mutta negatiivista siinä mielin, että ajaessa temppuileminen, varsinkin liikenteessä, ei ole kivaa kenekään muun kuin Devilin mielestä. Lisäksi se ajaessa voi yhtäkkiä keksiä, että loikkaa ojaan, tai singahtaa pusikkoon ihan vain sen takia että kuski pysyisi hereillä. Lisäksi jos tamma on energinen, se näyttää sen esimerkiksi hyppimällä taluttaessa, steppaillen käytävällä, rynnäten joka paikkaan, ja vaikka mitä tahansa muuta...
Toinen asia on Devilin luonne. Se on positiivista ja negatiivista, mutta negatiivista siinä mielin, että ajaessa temppuileminen, varsinkin liikenteessä, ei ole kivaa kenekään muun kuin Devilin mielestä. Lisäksi se ajaessa voi yhtäkkiä keksiä, että loikkaa ojaan, tai singahtaa pusikkoon ihan vain sen takia että kuski pysyisi hereillä. Lisäksi jos tamma on energinen, se näyttää sen esimerkiksi hyppimällä taluttaessa, steppaillen käytävällä, rynnäten joka paikkaan, ja vaikka mitä tahansa muuta...
Devilissä on positiivisia asioita niin paljon, että kaikkia ei jaksa edes luetella. Tamma on päivän piritäjä. Jos koko päivä on alusta asti mennyt aivan päin persettä, tamma pitää huolen, että mieli on iloinen ja virkeä heti sen jälkeen kun tallista on tullut. Se piristää omalla olemuksellaan; se into ja ilo mikä sillä on eri asioihin on aivan ihailtavaa. Kuka jaksaisi itse lähes kokoajan olla iloisella päällä, tanssia ja pelleillä ja niin edelleen.
Devil on myös hyvä kuuntelija. Kun sille puhuu ja kertoo asioita, se lopettaa pelleilyn, ja oikeasti rauhoittuu kuuntelemaan mitä asiaa on. Sen pelleily ja hoppu katoaa, ja se vain on ja kuuntelee. Se on ihanaa vastapainoa sen innokkaalle luonteelle muuten. Sen hörinä saa päivän jo heti paremmaksi.
Siinä on nyt muutama asia. Kaikkia niitähän ei oikeasti kukaan jaksaisi luetella, tai ainakaan minä en jaksa. Mutta niitä on hyvä miettiä, varsinkin silloin kun tuntuu että juuri siitä omasta ei ole mihinkään, tai kun muut kehuskelevat omillaan. On tärkeintä, että pidät huolen siitä mitä sinulla on. Se antaa takaisin ehkäpä jopa enemmän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti