Liian pitkä postausväli.

 

Tiedän kyllä. Liian pitkä aika viime postauksesta. Mutta sillehän ei voi yhtään mitään, kun on kaksi koulua, omat hevoset, sekä vielä muidenkin hevosia hoidettavana, ja samaan aikaan potee vielä flunssaa. Mutta nyt on viikonloppu. Se tarkoittaa sitä että ei ole koulua, vain omat hevoset, ja kaiken lisäksi olen toipunut flunssasta. Joten jos tämä hetki ei olisi hyvä hetki kirjoittaa, niin sitten ei varmasti olisi yhtään mikään tulevaisuudessakaan. Mutta ehkä on aika ottaa itseään niskasta kiinni tämänkin suhteen. Laittakaa postaustoiveita tulemaan.

 

Nyt kun olen taas koko viikon käsitellyt eri tasoisia ja ikäisiä hevosia, varsoista vanhempiin, niin sain eilen todeta ääneen, miten Otto tuntuikin niin helpolta hoidettavalta. Suomeputte orit on yrittänyt vetää itseään jokaisen heinänkorren perään, sekä yrittänyt näykkiä otteeni irti narusta, päätellyt, että reppuselkään ja syliin voi tulla ilman lupaa, sekä yrittänyt viedä kuin pässiä narusta. Siihen kerkeää tottua. Mutta mikä ristiriita onkaan sitten kun on viikon tuommoista tehnyt, ja kotia tullessaan huomaa että oma ruuna pysyy käytävällä irti, seuraa perässä ja löntystää ilman sen kummempaa stressiä maailman menosta. Harjatessa se vain nukkuu ja ottaa rennosti, sekä kun juoksuttaa, niin se hieman saattaa innostua, mutta kokoajan kuitenkin kunnioittaa 100% ihmistä ja omistajaa. Se vain yksinkertaisesti on sen verran vanha ja viisas, että se tietää miten kannattaa käyttäytyä, ja varsinkin kuinka kannattaa eri tilanteissa toimia. Ei aina tarvitse pelleillä, ja pelätä jokaista pikku lintua tien varressa. 

Maailmassa on kyllä niin erilaisia hevosyksilöitä, samanlailla kuin meitä ihmisiäkin. Jotkut nuoret rellestävät kaupungilla, juopottelevat, polttelevat ja varastelevat, ja sitten on niitä jotka ei viitsi semmoista harrastaa, vaan tekee semmoista mikä on sallittua, ja mukavaa kuitenkin. Jotkut ajattelevat että säännöt on tehty rikottavaksi, ja toiset ovat aivan eri mieltä. Sama pätee hevosissakin - on paljon erilaisia yksilöitä, jotkut toimii jotkut ei. Ja niiden kanssa ei koskaan opi tulemaan toimeen, jos ei sitä käytännössä tee.

Olen saanut kokea nyt jotain aivan sairaan mielenkiintoista, nimittäin koulun teoriatunnit. Valmennuksen perusteet kurssilla on saanut tietää paljon uusia asioita hevosen treenaamisesta, ja siitä miten lihakset ja verisuonet kehittyvät kun nuorta hevosta treenataan, eli kun sen elimistöä ärsytetään työllä, ja se joutuu kehittämään itseään. Välillä huomaan kuuntelevani ja katsovani puhujaa kuin zombi, koska tuntuu että muu maailma häviää siinä hetkessä, kun oikeasti opeteltava asia on niin mielenkiintoista.

Yhtenä kurssina meillä on myös Hevosen anatomia, ja fysiologia, eli hevosen luusto, lihakset, siteet, jänteet, ja kaikki tämmöiset. Hevosen anatomia käydään tarkasti läpi, ja nämä tunnit ovat auttaneet ymmärtämään joitakin vikojakin mitä hevoselle tulee. Esimerkiksi viime tunnilla puhuimme etujaloista, lähinnä etupolvesta ja sen rakenteesta, sekä niistä ongelmista, mitä sinne voi tulla. Oli tosi mielenkiintoista kuulla tärkeitä asioita, esimerkiksi karpaalikanavan ongelmista. Karpaalikanava ongelmat kiinnostavat senkin takia näin paljon, kun olen tekemisissä erään hevosen kanssa jolla semmoinen ongelma on. Tunnit ovat auttaneet ymmärtämään vian vielä tarkemmin.

Talliympäristön koneet ja laitteet kurssilla on päässyt kokeilemaan kaikenlaista sitä, minkä ajatellaan olevan normaali elämässä ns. "miesten hommia". Mutta hevosala onkin hieman erilainen; siellä laitteiden ja koneiden käsittely on myös naisten hommaa, ei vain miesten. On tullut opittua niin paljon juttuja käytännössä, että niillä taidoilla tulee pärjämään omassa elämässäkin hevosten ulkopuolella. Tällä viikolla meillä oli myös tämän kurssin tunneilla eläinlääkärin luento hevosen kuljettamisesta, ja kuljetusluvasta, josta meillä on teoriakoe 28.1. Jos haluat tietää asiasta enemmänkin, käy googlaamassa "Laki eläinten kuljettamisesta", ja alat vain lukemaan. Itse luin sen läpi lähes heti luennon jälkeen, ja opiskelin asiaa läpi. Toivottavasti tuleva koekin menee hyvin.

Eilen sain myös kauhean inspiraation alkaa liikuttamaan hevosia monipuolisemmalla tavalla kuin pelkällä ajolla. Otto saa myös ajon ja ratsastuksen ohella juoksutusta ja maasta käsin tekemistä, joten ajattelin kokeilla Devililläkin samaa. Kun hevonen saa vaihtelua, niin on sanottu, että sillä on tosi suuri vaikutus siihen mitä hevonen ajattelee yhteistyöstä ihmisen kanssa, ja haluan ehdottomasti että Devilkin on henkisesti mukana touhussa positiivisella tavalla, eikä vain ajattele suunnilleen että "Ei, taas lähetään juoksemaan". Mutta ainakin tamma tykkää vieläkin touhusta, joten mikä ettei.

Kotia tullessani eillisiltana menin heti ensimmäisenä talliin, harjasin Devilin, ja sen jälkeen otin Oton käytävälle hoidettavaksi. Harjasin sen, ja lähdin tekemään sen kanssa juuri näitä juttuja maastakäsin. Ensin juoksutin sitä hetken, ja sen jälkeen taluttelin sitä hangessa, sekä tein peruutuksia, väistöjä, pysähdyksiä ja kaikkea maan ja taivaan väliltä. Loppuun vielä hetken aikaa juoksutin sitä, ja ruuna oli ihan ihmeellisen hyvällä päällä. Se oliu tyytyväinen kun sai kehuja tehdessään töitä hyvin ja oikein. Eikä mennyt kauaakaan, kun ne asiat mitkä ensin tuntui vaikealta, olivatkin yhtäkkiä aivan helppoja, ja Otto toimi kuin olisi aina ennenkin ne osannut. Tässäkin asenne ratkaisi. Jotkut oppii hitaasti, jotkut eivät viitsi edes yrittää, ja jotkut taas oppivat melkein heti, ja viitsivät yrittää. Tässäkin pätee sama asia kuin siinä, mistä puhuin aiemmin - Jokainen hevonen on yksilö, niin kuin me ihmisetkin.