Joskus on ihana tehdä hypähdys normaalin nuoren arkeen. Tänään nimittäin marssin taas kaupunkiin, Neean kanssa. Ei yksinkertaisesti ole ollut muutakaan tekemistä, joten on täytynyt kokea tämmöistäkin. Meillä oli kyllä mukava päivä, shoppailtiin ihan vakavissaan, ja hetken päästä oltiin leikkipuistossa ei niin vakavissaan. Mukaan tarttui yksi toppi, pari syvää mustaa lautasta sekä yksi semmoinen ihme lehmäkulho, joka täytyi ostaa sen söpöyden takia. Kävin hakemassa cokiksen vielä kaupasta, ja palailin siitä äidin ja isän kyydillä sitten kotiin.
Tämän jälkeen söin pikaisesti, ja lähdin lyömään kenkää kiinni yhdelle putte tammalle. Tamma toimi nätisti. Anniinan kanssa siinä vähän leikittiin ponityttöjä, ja hoideltiin tallin kaksivuotiasta shetlanninponi oriitta, joka toimikin fiksusti. Hieno poni tosiaan olikin, saa nähdä käynkö tässä joku päivä uudestaan vähän hoitelemassa tällä välin, kun ikävä omiin on suuri.
Urban Express Pelarin tallilta oli tänään juoksemassa Seinäjoella lounasraveissa. Upi oli mennyt hyvin, se oli hienosti viides. Upi oli ollut terhakkaalla tuulella jo heti lämmittelyssä ja esittelyssä, ja sehän oli hyvä juttu. Harmi kun jaloille ajettiin.
Sitten illalla lähdettiin Neean kanssa kävelemään kameran kanssa ilman päämäärää, kohti tuntematonta. Otettiin kuvia, ja kuljettiin pitkin Kokkolaa. Sain palata luonnon helmaan, sinne minne kuulunkin. Ei minusta kaupunkityttöä saa tekemälläkään, vaan välillä pitää päästä kirmailemaan pellolle kuin villivarsa. Ja ehkäpä jäädä makoilemaankin, kuin väsynyt villivarsa. Luonnossa oleminen on jotenkin rauhoittavaa, vaikka sitä ei osaa aina arvostaa tarpeeksi. Mitä enemmän siellä on, sitä enemmän siihen rakastuu. Ja mikä onkaan ihanempaa kuin se, että saat jakaa sen rakkaan ystäväsi kanssa. Oli kyseessä sitten ihminen, tai hevonen, tai vaikkapa koira. Silti se on niin tärkeää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti