Hajonneen pään tarina.

Pelarin Kamilla, 12.8.2013

Anteeksi rakkaat lukijat, mutta nyt on pakko tehdä tämmöinen yksi päänselvityspostaus. On kiva kun voi purkautua oikein urakalla jonnekkin! Eli ongelmani on pieni - niin pieni että oikein ärsyttää. Nimittäin ongelmani on aikataulut ja niiden vaihtaminen!

Onko inhottavampaa tunnetta kuin se, että on sata asiaa tekemättä, ja sitten samaan aikaan on sovittu meno henkilön kanssa, joka sanoo kellonajan milloin hommat tehdään. Ja ensin hiki hatussa teet hommat valmiiksi siihen pisteeseen, että olet valmis juuri tuohon kellon aikaan, ja sitten kun odotat soittoa tai viestiä kyseiseltä henkilöltä, hän ei vastaakkaan, ja meno viivästyy. Ongelma ei ole se että viivästyy - sitä käy kaikille. Ongelma on nimenomaan se, että kun on sata asiaa vailla tekijää, niin niitä ei välttämättä kerkeä tehdä, ja yhden henkilön takia iskee stressi ja paniikki päälle, kun asiat ei mene niin miten suunnitteli ajan riittävän. Vuorokaudessa kun ei ole tarpeeksi tunteja.

Hmm. Ja sitten kun tämä henkilö vihdoinkin vastaa, kello on jo niin paljon, että aikaa ei olekaan enää tarpeeksi kaiken tekemiseen. Sitten joudut perumaan menon, ja juokset pitkin poikin ja teet hommia, mutta etpäs saa kaikkea valmiiksi, ja sitten alkaa ärsyttämään, ja puoli yötä kuluu siihen kun yrittää hommia tehdä. Välillä mietin että miksi ihmeessä näin pitää tehdä? Eikö voi vain ilmoittaa suosiolla, että en ole paikalla sittenkään siihen aikaan, jos sen kerran tiesi etukäteen. Ja ehkä itse voisin jakaa hommia eri päiville. Tässä on yksi osa alue, jossa haluan kehittyä. Yli maximaalinen kärsivällisyys tässä tilanteessa. Muuten kyllä olen niin kärsivällinen että saatan odottaa jotain vaikka kuinka kauan, ja hevosen kanssa ei pala pinna. Mutta vielä tämän asian kun saisi hoidettua pois päiväjärjestyksestä.

Jenni & Pelarin Kamilla, 12.8.2013

 

Mutta nyt positiivisiin ja iloisiin asioihin, nimittäin eilliseen lenkkiin! Devil oli ajossa, ja sen seuraksi lähti naapuritallilta kaksi suomenhevosta, Metku ja Hulta. Hulta kulki joukon kärkenä, Devil toisena ja Metku perässä. Vaikka vastaan tuli traktori, Devil ei hyppinyt puuhun, ja ihmetteli enemmänkin sitä, miten ihmeessä nämä kaksi puttea ei pelännyt sitä. Ehkä tamma saikin hyvää aikaa miettiä, tarviiko sitä traktoria oikeasti edes pelätä. Mentiin metsälenkille, ja otettiin ensin hitaampaa hölkkää, ja myöhemmin reipasta, ja Devil oli aivan huikea. Hulta laukkaa edessä tosissaan, ja Devil pysyy ravilla ja ottaa toista kiinni, ja innostuu kun kuulee takaa kavioiden kopsetta, ja näkee toisen hevosen lähestyvän. Kerrankin tuli semmoinen olo, että kyllähän me ollaankin edetty paljon viime hetkistä. Ehkä me joskus kokeillaan raviharrastustakin, mutta en kyllä puhu siitä sen enempää, koska tamma onkin sitten varmaan heti rikki.


Onko teillä joskus ollut ongelmana sitä, että on kiire ja paljon hommaa, ja sitten henkilö, joka pitäisi tavata, ei vastaakkaan silloin kun pitäisi? Millainen tilanne se oli? :)