Täystunarit

 

Ensimmäinen tunari on Otto. Ruuna otti osumaa Devililtä, kun yritti tunkea samalle kasalle heinää syömään. Devil potkaisi ruunaa polveen, ja kenkä sitten viilsi polven auki. Haavaa hoideltiin ja hoideltiin, ja nyt se on ihan hyvällä mallilla. Ruuna turvotti polven kunnolla, mutta turvotus on laskenut ja treeniä voi jatkaa normaalisti. Onneksi ei käynyt mitään pahempaa. Tämä siis tapahtui perjantaina.

Toinen tunari on Devil. Eilen illalla Devil on rymistänyt puuaidoista läpi, ja loukkasin toisen etujalkansa. Siinä on kolme haavaa, ja verta tulikin ihan reippaasti, mutta sain hoidettua haavat sille mallille, että eläinlääkäriä ei tarvittu, vaikka ensin pelkäsin vähän sitä. Nyt aamulla jalka oli paremman näköinen, vaikkakin turvoksissa. Hevoset antoi onneksi kunnolla kiinni, eikä niitä tarvinut pihalta kauaakaan metsästää.

Kolmas tunari olen minä itse. Äiti pyysi leikkaamaan sipulia, ja tulin tietenkin auttamaan, ja siinä otettiin leikkuualusta ja keittiöveitsi. Kun aloin kuorimaan sipulia, en saanutkaan kuoria helposti irti, ja päätin halkaista sipulin. En halkaissutkaan sipulia, vaan oman sormeni, ja siitä lähti kiva pala irti, ja nyt meinaa tuntua sitten vähän siltä kuin sormi olisi poissa pelistä. Tämä viikonvaihde onkin sisältänyt hieman verta, joten paljon kuluu laastaria ja sideharsoa. Onneksi kaikilla on vielä ruumiinosat tallella.

 

Erittäin verinen viikon vaihde on sisältänyt myös huippuhyviä hetkiä, mm. Ohtakarissa, kun siellä oli Sleyn kesäjuhla, Siikasafari. Siellä kaikki meni loistavasti, ja hyvillä mielillä vietin siellä lauantain ja sunnuntain tärkeän asian, ja rakkaiden ystävien parissa. On hienoa katsoa, kun lapset, nuoret, aikuiset ja vanhukset - aivan kaikki, kokoontuu saman asian äärelle yhteen. Siellä lenkkeilin myös erään saksanpaimenkoiran kanssa juhlan ohella, ja kävin sen kanssa kahlailemassa ja juoksentelemassa pitkällä hiekkarannalla. Hetki oli kuin pala unelmaa, tai jotain hyvää päiväunta. Mutta kerrankin, se oli totta.

Maanantaina Tiia kävi ratsastamassa Ottoa. Kysyin, että haluaako hän myös Devilin selkään, niin, että talutan. Käytiin sitten kävelemässä, ja tamma toimi ihan kohtuullisen fiksusti, paria säikähdystä lukuunottamatta, mutta niissäkin se vain säpsähti pikkuisen. Otto taas näytti tosi hyvältä ratsastaessa, ja Tiia onkin kehittynyt huimasti siitä, verrattuna viime kertaan kun katsoin ratsastusta. Ja Ottokin oli kuuliainen. Se on hyvä merkki.

Tänään korjasin sitten aidan minkä Devil eilen illalla hajotti, ja laitoin hevoset ulos sen jälkeen. Kyllä tamma kävi tarkkailemassa aidan kunnolla läpi, mutta luovutti kyllä, kun tajusi, että tein taas jykevämpää materiaalia siihen. Laitoin nimittäin pari paksua metalliputkea, kaiken korkean lankkumäärän ja sähkölangan lisäksi. Siellä ne kiltisti söi ja tyytyivät siihen, eivätkä lähteneet taas seikkailemaan pitkin pihapiiriä etsiskellen kaikkea, mitä voisi syödä. Iltapäivällä kävin kengittämässä erään lämminveritamman, ja samalla katsoin myös erään suomenputen kaviot, ja laitoin irronneen kengän paikoilleen. Hetken siellä istuskelin ja juttelin, ja sitten lähdin kotiin hoitamaan omia hevosia. Mukana oli Anniina, Essi ja Ella, ja pidin pientä oppituntia Ellalle ja Essille eri asioista, mitä en ole vielä opettanut; mm. haavanhoidosta selostin ja vähän muutakin. On se hyvä kun on innokkaita hevostyttöjä. Niitä kun ei olisi koskaan liiaksi! Illan päätteeksi ruokin, ja puhdistin Devilin riimun. Huomenna ajattelinkin puhdistaa koko valjashuoneen kunnolla läpi, ja katsoa vähän jos pinteleitä tarvisi pestä. Essi tuleekin sitten myöhemmin ratsastamaan Ottoa, ja Devil saa ajolenkin, jos jalka on käyttökelpoinen. Toivotaan, että tyttö parantuisi pian, ja päästäisiin jatkamaan treeniä.