Elämä on helppoo silloin kun on joku, josta pitää kii.

"Juot ja katselet, vieraisiin pöytiin, salaa vilkaiset itseäsi peiliin. Pikimustat tähdet tuijottaa takaisin, toivot että joku huomaisi sinutkin.Ja elämä on helppoo, silloin kun on joku, josta pitää kii, ei tarvitse mennä nukkumaan, itkeäkseen, itsensä unelmiin. Ja elämä on päivästä päivään vieraiden pilkkaa sinullekin. Päivästä päivään, levoton tuhkimo tekee itsestään marttyyrin."


Sain motivaation kirjoittaa mielipidepostauksen siitä, kuinka tärkeää on se, että on ihminen tai useampi ympärillä, joille voi puhua, silloin kun on paha olla, tai vaikka olisi hyvällä tuulella. Haluan kertoa siitä, kuinka tärkeää on se, että on olemassa joku, kenelle sinun ei tarvitse esittää mitään ja saat olla oma itsesi, vaikka kuinka kiukuttelisit, kun samaan aikaan joudut monelle muulle esittämään jotain aivan muuta, ja haet hyväksyntää. Haluan avata ajatuksiani siitä, mitä itsessäni herättää ajatus siitä, että kun puhutaan nuorien syrjäytymisestä, ja kaikesta muusta ongelmista nuorten suhteen, niin samaan aikaan saatetaan väheksyä niitä ihmisiä, jotka tekevät asioita joidenkin tai useampienkin nuorten eteen, sillä aikaa kun jossain muualla istutaan ja vain pohditaan, että miksi näin tapahtuu, miksi tämmöistä on. Ja sitten edelleen kuitenkin  väheksytään samaan aikaan niitä, jotka oikeasti yrittävät kaikkensa tehdä että nuoret voisivat hyvin.
Miksi en vain ymmärrä?





Taakkojen kanssa ei selviä kukaan yksin. Asiaa helpottaa se, että voi puhua ihmiselle, joka kuuntelee. Kun puhut ja avaudut asioista, ja toinen auttaa sinua, se oikeasti tuntuu tehoavan. Tiedän erään nuoren, joka selvisi monesta raskaasta taakasta, joista yksi oli koulukiusaus. Suurin apu tytölle oli tässä asiassa eräs henkilö, jolle hän sai puhua, kun vihdoin ja viimein uskalsi sen tehdä. Sen henkilön kuuntelu oli tärkeintä, mitä silloin tyttö sai. Ja sen tehon ja avun huomaa nykyään, kun tytöstä kasvoi aikuinen, ja hän auttaa nyt muita samalla tavalla, kuin se, joka häntä joskus auttoi. Se oli oikeasti merkityksellistä, kuten varmaan itsekin lukijana ymmärsit.

Olen monesti miettinyt sitä, että monella nuorella on joitain ongelmia, esimerkiksi perheen kanssa, kuten vaikka perheväkivalta, alkoholi ja muut tämmöiset asiat. Itse olen onnellisessa asemassa, ja saan elää ihanassa perheessä, missä ongelmia ei ole, ja minua rakastetaan, mutta mitä mahtaa ajatella semmoinen nuori, joka asustaa jonkinlaisessa kaaosperheessä? Ehkä hän ei uskalla kertoa kenellekkään asiasta, ja vaikenee. Tunnen tämmöisen henkilön. Ainut ihminen jolle hän avautui, oli henkilö joka halusi auttaa. Hän auttoi, ja ongelmaa saatiin ratkaistua ainakin sen verran, että asianomainen ei ollut asian kanssa yksin ja hänen oli helpompaa. Liikaa ei saa sydämellään kantaa.

Miten sitten vaikka eri kouluissa? Yksi tyttö kärsii koulukiusaamisesta, sellaisesta, jolla ei ole syytä. Asia joka häntä auttaa on koulussa oleva ihminen, jolle hän on voinut puhua, ja niin hän on jaksanut käydä kouluaan loppua kohti. Mutta mitä ihmettä tapahtuisi sille tytölle joka tätä kokee, jos tämä koulun henkilökuntaan kuuluva ihminen lähtisi pois? Hän jäisi asian kanssa yksin, jos muita ei löytyisi. Ja kun tämä tyttö tietää, että tilanne olisi se että muille hän ei pystyisi puhua. Moni muu korkeamman tahon henkilö voisi todeta tähän, että voi voi, näinkö asia on, mutta asialle ei ehkä tehtäisi mitään, koska hänen tehtäviinsä kuuluisi vain vaikka matematiikan opettaminen, eikä oppilashuolto. Mitäs sitten tapahtuu?

On pakko sanoa, että olen pettynyt, jos kuulen, että on olemassa paikkoja, joissa nuorten kanssa tehtävää työtä ei arvosteta tai sitä pidetään turhana. Jos ei ole ihmisiä, jotka pitäisivät huolta nuorista, ja auttaisivat heiltä jopa esimerkiksi ammattinsa puolesta, olisi moni tuntemani joutunut koville. Esimerkiksi juuri oppilashuolto koulukiusaamisenkin suhteen - jos Suomesta sieltä täältä lakkautettaisiin oppilashuoltoa, niin montako nuorta joutuisi kestämään jatkuvaa kiusausta, ilman että asialle tehtäisiin mitään?

Oppilashuollolla ja nuorten kanssa tehtävällä työllä on suuri merkitys. Olen lukenut lehtienkin otsikoista kuinka moni suurempi taho kertoo sen merkityksestä tärkeänä, mutta kuitenkin käytännön töissä näiden henkilöiden työtä väheksytään ja sitä ei pidetä todellisuudessa muka tärkeänä. Kuvitellaan että olisi vaikka jossain Siperiassa olisi jokin raskas ja pitkä rakennusalan koulu, jossa ihmiset tekisivät vain niin että opettaisivat että tämä on naula ja tämä on vasara, eivätkä välittäisi oppilaista yhtään. Jos oppilaita ei siellä autettaisi ja heistä ei välitettäisi, niin olisivatko oppilaat silloin hyviä? Jos jollakin oppilaalla tulisi vaikka jokin elämäntilanne mistä haluaisi puhua, niin voisiko se elää sen asian kanssa täysin normaalisti, jos kukaan ei häntä tässä tukisi? Epäilen että ei. On niitäkin ihmisiä, mutta monta prosenttia on myös niitä jotka eivät pystyisi. Sen takia pidän nuorten kanssa tehtävää työtä tärkeänä. Sen takia itse nuorena sanon sinulle nuorisotyöntekijä, kuraattori, koulupastori, terveydenhoitaja.. Vaikka joku pitäisi työtäsi vähäpätöisenä, muista että olet asemassasi tärkeä. Vaikka työ olisi pieni minkä teet, sillä voi olla pitkälle kantavia vaikutuksia. Ne ihmiset joita olet auttanut, joita olet kuunnellut, joita olet rohkaissut, miettivät sinua vielä monen vuoden jälkeenkin. Siitä voin olla täysin varma. Kiitos teille!




ps. Anteeksi jos lauseet sekavia, ehkä se johtuu tästä väsymyksestä tähän aikaan yöstä. Nyt nukkumaan, hyvää yötä! :)