Musiikki omassa elämässäni

Moni on sanonut, ja ihmetellyt mistä monien laulujen ja kappaleiden sanat ja sävelet tulevat. Kun keskustelu on jatkunut pidempään, moni yleensä kysyy, että no, mistäs sinä ne sitten revit? Jatkokysymys yleensä kuuluukin niin, että voitko esimerkiksi tästä hetkestä tehdä kappaleen? Ja tätä ajattelin pohdiskella tänne blogin puolellekin, että saan purettua hieman kasautuneita ajatuksiani.

Mitä musiikkia olen sitten tehnyt? Olen tehnyt pääsääntöisesti gospelia, mutta myös muutaman muunkin kappaleen, jossa aiheena on ollut pääsääntöisesti hevonen, unelmat, kiusaaminen ja rakkaus. Näitä kappaleita kuitenkin on tosi vähän julkistettu mistään, ja olen pari kertaa niitä julkisesti soittanut, mutta en sen enempää. En tiedä syytä siihen, mutta jotenkin ne eivät ole olleet ensimmäisenä mielessä kun suunnittelen jollekin keikalle biisilistaa. Ne tulee, mitkä tuntuu siltä, että nämä nyt voisivat siihen hetkeen sopia. Monesti ne kappaleet vain lähes lennähtää biisilistaan, ja muut sitten jää hiljaiseloon.




Mutta gospelia olen tehnyt aika paljon, vaikka joskus ajattelen että tuntuu väärältä sanoa esimerkiksi että "minä sanoitin". Olen ajatellut asian pikemminkin niin, että minulle annetaan Ylhäältä ne sanat, mitkä siihen biisiin on tarkoitettu. Tästä omasta kannastani olen varmistunut monta kertaa, kun tulen semmoiseen tilanteeseen, että yritän saada väkisin itsestäni jotain irti, niin että saisin kappaleita tehtyä. Kun ei ole inspiraatiota, ja voimien antajaa, niin ei ole mitään syntynytkään. Yleensä näiden biisien sanat viittaavat jotenkin omaan elämään, ja oman elämän tilanteisiin. Monet kappaleet ovatkin sitä, että sain purkaa mielessäni olevat asiat sanoiksi paperille. Sen takia olen huomannut, että kun esimerkiksi tulee joku suurempi juttu elämässä, kuten jonkun kuolema, niin siitä yleensä on syntynyt kappale, siitä miten olen käsitellyt asiaa. Kappaleen tekeminen on siis itselleni hyvin henkilökohtainen prosessi, jos näin voi sanoa. Kannustukseksi niille, jotka ovat kohdanneet jotain suurta elämässään, voin sanoa, että tätä kirjoittamista kannattaa kokeilla. Se auttaa monesti ylittämään suurempiakin vuoria, mihin ei muut jutut ole edes auttaneet.

Sitten taas säveltäminen, mistä ne sävelet ilmaantuvat? Hyvä kysymys. Monesti vain testailee jotain uusia juttuja tai rupeaa vain rämpyttämään kitaraa, ja sitten se syntyy.  Suurin osa gospelbiiseistä mitä olen tehnyt, on taas syntynyt sillä tavalla, että kun kirjoitan sanoja, päähäni vain tulee jonkinlainen melodia, ja se biisi ikään kuin soi päässäni. Sitten yritän saada tehtyä kitaralla saman perässä, ja se ei aina ole helppoa. Mutta sitä varten on niitä, ketkä voivat auttaa. Yleensä Kallion kanssa homma meneekin niin, että olen tehnyt raakaversion paperille, ja sitten lykkään paperin Neealle (Kallion kitaristi), ja esitän hänelle raakaversion. Sitten Neea syttyy ja hän saa idean, ja sitten se toteutetaan. Se on ainakin toimiva tekniikka!

Mutta kuten aiemmin jo sanoin, niitä kappaleita en yleensä tosta noin vain "repäise" jostain. Tai no joo, kyllä kämppis on kuullut monenmoista, kun olen vitsillä rämpyttänyt sointuja, ja heitellyt lauluksi eri riimejä lennosta. Mutta kuten moni tajuaa, ei niistä yleensä mitään oikeita kappaleita tule. Inspiraatio voi tulla keskellä yötä, ja sitten materiaalia syntyy niin kauan kuin on tarve, vaikka aamun pikkutunneille asti. Olenkin muutamaan otteeseen menettänyt yöunet, kun inspiraatio on yhtäkkiä iskenyt, ja olen yrittänyt vain painua sänkyyn. Loppujen lopuksi luovutan, otan kitaran, kynän ja paperia, ja aloitan hiljaa että muut ei herää. Semmoista se on.

Musiikki on siis itselleni erittäin tärkeä asia. Siihen saa purettua iloa, siihen saa purettua surua. Säveltämisestä saa intoa, sanoittamisesta helpotusta. Musiikin kuunteleminen taas antaa hyvää mieltä, ja usko tai älä, tälläkin hetkellä taustalla soi kokoajan musiikkia. Tällä hetkellä täällä soi Sarastetta. Olen huomannut että monesti biisien sanat osuvat omalle kohdalle. Se motivoi minuakin soittamaan ja laulamaan. Toivon, että edes yksi saisi kokea saman tunteen kappaleen kohdalla, kuin minä monen biisin kohdalla, jonka sanat osuvat hyvin kohdalle, juuri siihen hetkeen. Se hetki voi olla positiivinen tai negatiivinen, mutta silti se herättää miettimään. Miten se on edes mahdollista?

Tämmöisiä ajatuksia pohdin syvällisesti keskellä päivää. Nyt on ehkä aika ottaa kitara esiin ja hieman soittaa vielä ennen Myrskyleiriä Ohtakarissa. Palataan astialle sunnuntaina, jolloin saatte vähän koostetta leiristä, ja hevosteluakin. Tänään Tiia hoitaa molemmat hevoset, joten suuri kiitos Tiialle. On meillä hyvät hevosenhoitajat. Kiitos jokaiselle, työ palkitaan! :)