Ensimmäinen rakkaus. Enempää kuvia minulla ei siitä ole. Kyseessä on Stormur, entinen hoitohevoseni, rakas vanhus. Se syntyi vuonna 1982, ja sitä kutsuttiin Murriksi. Löysin sen lähes vahingossa, ja yhtäkkiä olinkin sen hoitajana. Mutta kaikki katosikin niin nopeaa.
Monta vuotta sitten kävelin kaverilleni, ja sanoin että näin hevosia. Hetken suostuteltuani kaveri suostui lähtemään mukaan katsomaan että mitä hevosia siellä oli. Marssittiin suosiolla vain lähimpään taloon, ja oletimme että siellä tiedettiin kenen hevosia ne oli, ja saako niitä mennä katsomaan. Sainkin tallinomistajan pojalta silloin puhelinnumeron, ja soitin tallinomistajalle. Saimme mennä katsomaan hevosia vapaasti, kunhan olisimme varovaisia.
Menimme katsomaan niitä, ja jäin tuijottamaan yhtä ainoaa eläintä. Selitin kaverilleni kotimatkalla, että oli kuin semmoinen vihreä "oikein" merkki olisi välähtänyt sen ponin kohdalla. Sen jälkeen kävin katsomassa ponia säännöllisesti.
Yhtenä päivänä sitten törmäsin sen omistajaan, ja omistaja pyysi minua auttamaan sen hoidossa. Puhuimme niitä näitä, en enää muista todellakaan että mitä, mutta viimeisimpiä lauseita muistan. Hän nimittäin kysyi, haluaisinko hoitaa ponia useamminkin. Säännöllisesti. Silloin tämä tyttö sai ensimmäisen aivan ikioman hoitohevosen, kenestä sai itse huolehtia useasti viikossa. Se oli kuin oma poni.
Ratsastelin islanninhevosruunalla siellä täällä. Kävelin hiekkatiellä, ja laukkasin suurella pellolla. Muistan erään illan kun ratsastin yksin Murrilla juuri tällä pellolla. Aurinko alkoi laskemaan, ja juuri ennen kun päätin että nyt lähdetään, alkoi päässäni soimaan Tausin laulu Taivaassa Tavanneet. Lauleskelin sitä ruunalle koko matkan talliin.
Kyyneleet tulevat pakostakin silmiini, kun katson tätä kuvaa. Se oli aika, jolloin kaikki oli niin ihanaa. Se oli aikaa, kun ponin nähdessään täyttyi suuresti ilosta, ei ollut kiire minnekkään. Omistajalla oli aina pilli mukanaan tallilla, ja se opetti minulle minkä takia hän sitä käytti. Kun hän vihelsi pilliin, Murri tuli toisen ponikaverinsa kanssa vastaan portille. Kun hetken aikaa käytin pilliä, niin Murri oppikin tulemaan jo ilman vislaustakin vastaan. Se oli yksi ihanista hetkistä, kun se ensimmäisen kerran tuli. Sitä tunnetta en saa haihtumaan millään.
Yksi muisto Murrista tuli yhtäkkiä mieleeni myös. Muistan kerran kun olin yksin tallilla, ja siivosin rauhassa karsinoita. Olin menossa hakemaan sitten ruunaa sisälle, ja aloin katsomaan ympärilleni, ja en nähnyt hevosia ollenkaan. Kaikki hevoset olivat karanneet, ja ne olivat pyörätiellä autotien varressa. Poliisit yrittivät ottaa niitä sieltä kiinni, mutta eivät saaneet. Hyödynsin pilliä kun olin juossut melkein sinne asti. Silloin Murri lähti kävelemään vastaan, ja sain juuri ja juuri napattua sen kiinni, ja kun sillä ei ollut riimuja päässä, laitoin hupparin sen kaulan ympäri, ja lähdin taluttamaan. Muutkin tulivat sieltä sitten perässä, osa kävellen ja osa vähän reippaammin. Se oli semmoinen menevä iltapäivä!
Sitten eräänä yönä, 24.-25.5.2007 välisenä yönä se tapahtui. Olin itse kotona, ja suunnittelin 25.5. aamulla tallille lähtöä. Silloin tallilta soitettiin ja kerrottiin jotain mitä en uskonut todeksi. Murri oli kuollut yön aikana. Luulin oikeasti sen olevan pilaa, sillä kerran eräät tallitytöt huijasivat minua sillä. Mutta nyt se ei ollut. Itkin ja itkin. Vaikeinta oli siivota sen karsina viimeisen kerran. Siivosin Murrin tavallaan pois. Menin pellolle istumaan, ja puhuin ajatuksiani ääneen. Lähdin kotiin, ja menin nukkumaan. Yöllä näin unta, missä Murri laukkaili vihreällä ja ruohoisalla pellolla iloisena. Se sanoi minulle että näin sen on parempi, ja sillä ei ole kipuja enää. Aamulla herätessäni oloni oli helpottunut kun tajusin, että nyt se saa laukkailla vihreillä laitumilla terveenä.
Minulla on laatikko, jossa on pieniä muistoja Murrista. Vaari teki sen laatikon minulle joskus, ja sanoi sen olevan aarrearkku. Murri oli minulle aarre, joka elää aina sydämessäni. Se ei lähde sieltä koskaan, sillä muistot elävät. Se opetti minulle niin paljon. Ensimmäinen rakkauteni, Stormur.
Päivä 3 Minun vanhempani
Päivä 4 - Tätä olen syönyt tänään
Päivä 5 - Rakkaus
Päivä 6 - Minun Päiväni
Päivä 7 – Ystäväni
Päivä 8 – Se hetki
Päivä 9 – Uskoni
Päivä 10 – Päivän asu
Päivä 11 – Sisarukseni
Päivä 12 – Käsilaukussani
Päivä 13 – Tällä viikolla
Päivä 14 – Mitä minulla oli päällä tänään?
Päivä 15 – Unelmani
Päivä 16 – Lemmikkini
Päivä 17 – Mieleisin muistoni
Päivä 18 – Mieleisin syntymäpäiväni
Päivä 19 – Kaduttaa
Päivä 20 – Tässä kuussa
Päivä 21 – Toinen hetki
Päivä 22 – Tämä järkyttää minua
Päivä 23 – Tämä saa minut voimaan paremmin
Päivä 24 – Tämä saa minut itkemään
Päivä 25 – Ensimmäinen
Päivä 26 – Pelkään
Päivä 27 – Suosikkipaikkani
Päivä 28 – Ikävöin
Päivä 29 – Tähän pyrin
Päivä 30 – Soittolistallani
Päivä 31 – Viimeinen hetki
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti