Luukku 10 - Mikä on tärkeintä mielestäni hevosen kanssa työskennellessä?

 

Ajattelin kirjoittaa lyhyehkön postauksen siitä, mitkä asiat koen tärkeäksi hevosten kanssa ollessa. Kokoan hieman ajatuksia myös siitä, mitkä asiat on otettava huomioon, kun työskennellään eläimen kanssa, kun työskennellään nimenomaan hevosen kanssa. Ja kirjoitan myös pari asiaa siitä, miten hevosenomistajana voin vaikuttaa siihen, että hevoseni saisi elää mahdollisimman hyvän hevosellisen elämän, eikä sen tarvisi muuttaa itseään sen takia, että ihminen tahtoo siltä muuta.

Hevonen on laumaeläin, ja saaliseläin. Kun se kohtaa jotain, mikä voisi ehkä uhata sen turvallisuutta, se saaliseläimen ominaisuuksillaan saa reaktion "taistele tai pakene" ja se valitsee pakenemisen. Jos hevonen on yksin ja se huutelee kaverilleen joka on tallissa, on sen käytös ymmärrettävää sillä yksin sillä ei ole niin turvallisen oloista, kuin kaverin kanssa. Jos hevosta on kohdeltu joskus huonosti, ja se kokee monet uudet asiat pelottavana ja ehkä uhkaavana, sen reagoiminen pitää hyväksyä ja ymmärtää. 

Kun käsittelen hevosia, haluan että se tuntisi olonsa turvalliseksi minun kanssa. Annan vieraan hevosen ensin haistella ja tehdä tuttavuutta ennen käsittelyä. Haluan tehdä asiat rauhallisesti, ja antaa käskyt lähinnä kehonkieltä käyttäen, sillä niin hevosetkin suuremmaksi osaksi kommunikoivat keskenään. Nuoren hevosen kanssa, jota ei paljon ole käsitelty, toimin yleensä pikkuhiljaa asioihin totuttaen, ja toistoja tehden, jotta se tuntisi olonsa mukavaksi. Millaista yhteistyötä tuottaa semmoinen, jos hevonen ei luota ihmiseen eikä ihminen hevoseen? Tähän juuri sinä voit kommentoida tekstin loppuun.

Haluan antaa hevoselleni mahdollisimman hyvän elämän. Asia mistä en ikinä  haluaisi tinkiä, on se että hevoset pääsevät seurustelemaan ulkona. Haluan että omat hevoseni saavat paljon ulkoilmaa, ja ne saa liikkua paljon siellä, ja syödä vapaasti sen verran mitä ne haluavat. Tämä vapaa heinä on melko yksilöllinen käsite, sillä kaikki hevoset eivät osaa hallita heinänsyömistään ja arvioida sitä kuinka paljon ne tarvii, mutta minun onnekseni tallissani seisoo kaksi harvinaisen fiksua hevosta, jotka syövät juuri sen määrän mitä tarvitsevat. Laitumella on myös metsäpuoli, johon ne saavat mennä vapaasti joko tuulensuojaan tai muuten vaan virikkeeksi. Niillä on silloin myös tekemistä.

En tiedä mitään yhtä ihanaa, kuin se, että näen onnellisia ja tyytyväisiä hevosia keskenään toisiaan rapsuttelemassa, ja heinää syödessä. Sen eteen meidän hevosenomistajien ja hoitajien ja niiden kanssa työskentelevien pitäisi pyrkiä hoidollamme, ja päätöksillämme. Otetaan työskennellessä huomioon se, millainen eläin hevonen on, ja tehdään työskentelyt sen mukaan. Jos meillä on mahdollisuus päättää hevosemme olosuhteita, esimerkiksi ulkoilun ja sisällä olon välillä, valitaan parhain vaihtoehto, juuri sille omalle hevoselle. Tärkeintä on oppia tuntemaan hevonen kenen kanssa on, ja tietää sen tarpeet. Vain sen avulla voimme taata sille hyvän elämän.