Vuosi on alkanut aivan epätoivoisesti - kieltämättä. En tiedä miten loppuvuoden käy, sillä tämä vuoden alku on tuntunut niin epäonniselta että en voi muuta sanoa. Mietittävää on ollut lähes joka saralla, oli kyse sitten lukiosta, raviopistosta, hevosista, musiikista, ihmissuhteista.. Tämä vuoden alku on ollut semmoinen, minkä perusteella on joutunut karsimaan elämästään asioita, ja pohtia niitä millä oikeesti on merkitystä. Mitkä asiat elämässäni on niitä, minkä eteen kannattaa nähdä vaivaa, ja mitkä asiat niitä joihin ei kannata tuhlata omaa energiaa? Niitä olen mielessäni listannut, ja sen mukaan toiminut.
Olen saanut tänä vuonna huomata, että asiat joita ennen pidin tärkeänä, eivät olekaan enää niin tärkeitä, ja niille ei kannattaisi antaa liikaa painoarvoa. Ne asiat mitkä olivat ennen tärkeitä osoittautuikin olevan sitä itseään. Eräs ihminen kerran vertasi opetuksessaan tätä tunnetta huolimattomaan koiranomistajaan, joka jättää ulosteet tien varteen, ja kun syksyisellä ilmalla siihen omalla kengällään astuu, tekisi heti mieli etsiä nurmikkoa tai vesilammikkoa mihin kengän pohjaa voisi pyyhkiä. Puhuja jatkoi, että mitä jos tämä suomeksi sanottuna paska, löytyisikin jostain sinulle tärkeästä asiasta, kuten vaikka taskusta jossa säilytät kännykkääsi, tai vaikka lompakon välistä? Silloinhan se tärkeä asia joka sen takia likaantuu ei olekaan enää niin mukava, ja silloin tahtoisi hankkia uuden. Tämmöisen vertauksen alla olen tällä hetkellä.
Kirjoitan tätä syvällistä postausta tällä hetkellä lukion atk-luokasta käsin. Emmi istuu vieressäni kännykän kanssa facebookissa, ja valmistumme henkisesti seuraavaan tuntiin, biologian tuntiin. Sitten on aika palata kotiin rakkaiden hevosten luokse, ja viettämään viikonloppua. Maanantaina saan taas palata rakkaan opiskelun pariin heti aamusta. Se ainakin on tärkeä osa elämääni, vaikka se ei todellakaana aina ole mukavaa eikä se aina suju. Mutta se on velvollisuus ja siihen olen sitoutunut. Kun sitoudun, se tarkoittaa sitä että teen sen kunnialla loppuun. Varmasti.
 |
| Voihan eetteri. |
 |
| paraskaveri<3 |
Mikä sun keskiarvo oli ylä-asteella? ja onko kaksoistutkinto raskas? :)
VastaaPoistaMun keskiarvo oli 8.5 päättötodistuksessa. Kaksoistutkinnon vaikeus ja rasittavuus riippuu oikeastaan siitä, millainen ihminen on kyseessä. Joillekin se sopii, joillekin ei. Minulle se mielestäni sopii hyvin, sillä on erittäin hyvä, että tulee vaihtelua jaksoissa, milloin on lukiossa ja milloin on raviopistossa, ja saa käyttää itseään eri asioissa niin henkisesti kuin fyysisestikin ( lukiossa henkistä työskentelyä, opiskelu yms, ja raviopistossa sitten lukioon nähden enemmän fyysisempi rasitus, kuten tallihommat yms).
VastaaPoistaMutta suosittelen kyllä kaksoistutkintoa, sillä silloin on taas useampi tie avoinna, kun miettii mitä tekee sitten tulevaisuudessa. Jos sattuukin että sairastuu pysyvästi esimerkiksi saa vakavan allergian tai jotain semmosta, niin sitten voi esimerkiksi pohtia että mitä voisi lukion ansiosta sitten tehdä. Saa vähän valita, minne suuntaan elämässään menee :)