Oooh, Via dolorosa. Ooh, kärsimyksen tie.

" Ja toivottomuus, on autio huone, jota ikävän öljylamppu, kalvaana valaisee.
Anna aikaa, silmän räpäyksellinen"

Okei. Ei liitoitella, mutta kieltämättä jotain tämmöistä tuntemuksia syntyy koeviikosta. Ahkerasti olen jo lukenut huomisen kokeeseen, ja sitä tulen vielä tänäänkin jatkamaan. Viikonlopun käytin pääsääntöisesti rästitehtävien tekemiseen, sekä kokeisiin lukuun. Kohta alkaa olemaan lukiojakso paketissa taas vaihteen vuoksi. Aika on mennytkin jotenkin tosi nopeaa, sillä nyt kohta alkaa jo nelosjakso. Se tarkoittaa sitä että tätä lukuvuotta on jäljellä enää kahden jakson verran, joista toinen on raviopistossa, ja viimeinen sitten lukiossa. Saa nähdä, mitä elämä tuo tullessaan, ja miten kaikki asiat järjestyvät näin ajan mittaan.

Mitä kuuluu heposille? No niiden elämä sai taas laajemman mittasuhteen sillä niiden elämän mullistavin tekijä viikonloppuna taisi olla se, että saatiin vihdoinkin täysin kokonaan korjattua niiden isokin puoli, se metsä puoli. Ne nyt olleet pienemmässä tarhassa, ja iloitsi kyllä suunnattomasti, kun sai ottaa isompaa spurttia, ja viettää aikaa metsässä. Näin pienestä ilahtui nämäkin, kaikista palkitsevin osuus koko hommassa oli nähdä irroittelevat hevoset ja niiden iloloikat. Se on paras kiitos tehdystä työstä. Ensi viikonloppuna hevoset saa treeniä, ja jos vain aikaa riittää, niin valjashuone remontti alkaa. Jes! Saa nähdä vain että miten sitä aikaa tosiaan jää, kun Kallio keikkailee lauantaina Vetelissä nuortenillassa kello 19.00. Tervetuloa kaikki!

Kyllä oli korjauksessa tekemistä kun myrsky sillon riehui.. Ja kun tämä ei ollut ainoa.