Maanantai aamun show sekä muisteloita

♥

Nyt taas olen saanut huomata kuinka ihania ovatkaan omat hevoseni, pikkuiset kullankalliit karvaiset kukkaseppeleeni, ja huomaan mitä kaikkea upeaa Jumala on luonut näihin luontokappaleisiin. Okei, tuo nyt ehkä oli vähän liioiteltua. On nimittäin parempi ehkä sanoa miten asiat ovat nyt tässä menneet tämän viikon ja vähän viimeviikonkin puolella. On ollut ihania hetkiä, mutta myös pari semmoista tilannetta joissa en tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa.

Maanantai aamu oli katastrofi. Olin yksin kotona, ja lähdin rauhassa tekemään aamutallia. Harjailin siinä ensin Oton, ja Otto oli tosi hienosti, niinkuin vanhan miehen kuuluukin. Otto on kyllä semmoinen mielenkiintoinen yksilö, se kun yrittää olla kovis ja vähän luimia, mutta silti se sitten rakastaa niin paljon, ja antaa periksi, ja upottaa pään syliin. Moni voisi sitä vähän pelätäkin, kun se luimii, mutta ei se sitä tarkoita. Voisin joskus tehdä aiheesta vaikka videonkin, kunhan saan vaan kosketusnäytön uuden akun postilaatikkoon. Sitten saan sirtää taas vanhan nokialaisen odottamaan sitä päivää kun minulla on taas kännykkä rikki.

 Aamutalli kuitenkin jatkui. Sitten siirryin Devilin karsinan puolelle, ja tamma aloitti selvästi aamunsa väärällä jalalla. Se oli hieman pinna kireänä, mutta hommat ja hoidot kuitenkin sujui kohtuullisen moitteettomasti. Kun päästin hevoset ulos, meillä oli Devilin kanssa erimielisyyksiä siitä mihin mennään, ja mistä ovesta, ja sitten tamma ampaisi ulos etuovesta, ja jäin kauniisti taulun lailla litistyneenä seinään. No tamma teki kierroksen pihalla, ja tuli takaisin, heti kuin se olisi huomannut itsekin, että "Oho, ei se ollutkaan tämä ovi, Soriiii". Sitten se tallusteli nätisti aamuheiniensä pariin. 

Päivä jatkui. Menin päästämään rottweileriamme ulos, ja naapurin kissa oli eksynyt kyllä totaalisesti väärään paikkaan. Koira ampaisi sen perään, ja hetkeen ei kuulunut mitään. Sitten Debbie onneksi tuli takaisin, ja kissa oli päässyt karkuun. Mistä tiedän että pääsi karkuun? Sama kissa palasi takaisin 15 minuutin kuluttua tapahtuneesta. Ehkä sillä oli jonkunlaisia itsetuhoisia ajatuksia. Kissa parka. Tämmöinen aamu oli maanantaina, ja lisäksi onnistuin katkaisemaan kitarankielenkin, ja lyömään oven lukkon, niin että jäi  ulos. Mikäs siinä ollessa.

Ensin tuntui että eihän minulla ole mitään asiaa tänään blogiin, mutta nyt huomasinkin, että postauksesta on tulossa superpitkä teksteineen ja kuvineen. Mutta se ei varmaan haittaa. Tähän loppuun haluan muistella tällä päivämäärällä erästä hevosta. 12.3.2011 tuli minulle nimittäin uusi tamma, jo edesmennyt, BWT Moneytalks. Moonan muistoa kunnioittaen julkaisen tämän kuvan, kauniista tammasta. Hyvää päivänjatkoa jokaiselle, pitäkää lippu korkealla!

BWT Moneytalks "Moona". Iso ja kaunis tamma. (I. Friendly Face, E. Prelude)