Pitkästä aikaa taas pääsen kirjoittelemaan, ja olemaan omien hevosten kanssa tekemisissä, sillä olin juuri viikon mittaisella lähetysreissulla Venäjällä Karjalassa, tarkemmin Vitelessä. Reissu oli uskomaton, ja se avasi kyllä silmät näkemään todellisuutta, ja sitä, että kuinka hyvin minulla on asiat. Kirjoitan aiheesta postauksen tässä lähiaikoina, joten siinä sitten reissusta enemmän.
Devilin kauhea kiima on jo vähän hellittänyt, mutta edelleen se niitä merkkejä näyttelee. Se on tämä kun valoa tulee lisää, niin kiima alkaa ja kunnolla. Kauheaa ajatella mitä tulevan pitää, sitten kun aurinkokin alkaa näyttäytymään täällä länsirannikolla. Minusta tuntuu, että sen jälkeen on turha haaveilla normaalista arjesta valmennuksen merkeissä. Mutta on niitä onneksi paljon vaikeampiakin tapauksia.
Eilen ratsastin Otolla, ja tässä pari kuvaa. Ruuna kulki mielestäni hyvin, mutta oli kyllä tosi eteenpäin pyrkivä. Sillä oli kyllä virtaa kuin pienessä, tai ehkä vähän suuremmassakin kylässä, mutta reilusti kulki. Katsotaan jos tänään sitten uudestaan vähän harjoitellaan ratsun elämää taasen. Hyvää päivänjatkoa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti