Ole siinä vierellä.

"Olet siinä hiljaa, ihan lähellä, tuuppaiset hellästi turvallasi. Kuuntelet ja lohdutat.
Saat ikävät asiat unohtumaan, kyyneleeni kuivumaan, ilon sydämeeni. Maailman paras terapeutti. Sydämessäni aina ja ikuisesti. Suuri rakkauteni. Minun oma hevonen."


Facebookissa istuskellessa huomasin sen automaattisesti ehdottavan itselleni päivän hevossitaattia. Painoin enteriä ja katsoin mitä tuli, ja yllä oleva pätkä jonka sieltä sain, antoi aiheen mistä tänään blogissa voisin kirjoittaa.  Muistan ne ajat pienenä, kun iloisena meni hoitamaan omaa rakasta hoitohevostaan. Silloin aina oli unelmana oma hevonen, aivan ikioma hevonen, jonka kanssa saisi olla joka päivä, ja sen kanssa saisi ehkäpä viettää enemmän aikaa kuin hoitohevosensa kanssa. Kun 11-vuotiaana se kaukainen haave toteutui, ja oma hevonen söi heiniä karsinassaan, oli se itkun paikka. Ilon itkun. Oli niin uskomattoman ihana ja tärkeä tilanne, kun tiesi oman hevosen olevan juuri tuossa edessä, juuri se hevonen josta on unelmoinut jo pienestä lähtien. Ensimmäinen oma hevonen jättää syvän jäljen, ja siitä tulee rakas. Ensimmäinen oma hevonen on kirjaimellisesti se ensimmäinen oma, jonka kanssa vietetään ihanat hetket, mutta jonka kanssa saa myös kokea ne vastoinkäymiset, mitä hevosen elämä tuo mukanaan.

Oton kanssa ensimmäinen kunnon vastoinkäyminen oli se, kun se sai pahan ähkyn muutama vuosi sitten. Olin tulossa koulusta kotiin, kun sain tallinomistajalta soiton, että hevonen on ähkyssä, ja kuinka nopeaa pääsisin tulemaan paikalle. Lähdin heti, ja kiirehdin nopeasti paikan päälle. Siellä odotti aivan hikimärkä, maate yrittävä ja kipeä eläin. Eläinlääkärit eivät vastanneet, eikä ähky meinannut lähteä millään. Siinä tilanteessa, kuin toiset sanoivat eläimen menehtyvän, aloin miettimään, että näinkö meidät erotetaan; rakas ensimmäinen hevonen ja minä. Hevonenkin on väärä sana kuvaamaan tuota hetkeä, paremminkin; näinkö erotetaan rakas ystävä ja minä. Mutta pitkän puurtamisen jälkeen ähky meni ohi, ja Ottokin rauhoittui. Se hetki herätti taas miettimään, että aika on rajallinen. Sen  jälkeen, ja siitä selvittyä sain taas muistuttaa itseäni ääneen siitä kuinka paljon eläin minulle oikeasti merkitsee. 

Ensimmäisen oman hevosen kanssa saa kokea lähes enemmän iloa. Joka hörähdys, jokainen hoitokerta, ja jokainen talutus.. Kaikki merkitsee jotain. Oma hevonen, oli se sitten ensimmäinen vai joku toinen, on aina merkinnyt aina itselleni jotain omistajana. On uskomattoman hienoa, miten eläin luottaa, ja antaa sinun tehdä kaikki toimenpiteet mitä se päivän aikana tarvii. Se luottaa sinuun sairaudessaan, se luottaa ratsastaessa/ ajaessa. Se luottaa siihen, että et tee sille mitään pahaa.


 
 
Entä silloin kun elämä potkii päähän ja lujaa? Entä silloin kun tuntuu että itsellä ei kaikki ole kunnossa, tai tapahtuu vastoinkäymisiä? Hevonen kulkee vierellä. Se seisoo vierellä, puhaltaa lämmintä ilmaa sieraimista kasvoillesi, ja kuuntelee mitä sille puhut. Se on luotettava, se ei valehtele sinulle. Kun puhut hevoselle, se ei vie asioita eteenpäin niin kuin joku ihminen voisi tehdä. Joillekkin hevonen voi merkitä myös elämää. Joskus on voinut olla tapauksia, jossa pelkästään hevosen antamalla voimalla on niin suuri merkitys, että se jaksaa pitää pään pystyssä tilanteessa kuin tilanteessa. Hevonen voisi olla melkeimpä yksi parhaimpia terapeutteja maan päällä, niinkuin Päivän hevossitaattikin kertoo.

Vaikka muut kehuskelisivat omilla, tai hoito hevosillaan, oma hevonen on sinulle juuri se paras, minkä haluat. Ei kaikki hevoset sovi kaikille. Ei haittaa, vaikka hevosesi olisi erikoinen, ja vaikka vähän tyhmäkin. Ei haittaa, vaikka se ei osaisi muuta kuin kävellä eteenpäin ja pysähtyä. Kaikkien hevosten ei tarvitse olla huippu urheiluhevosia, uusia Brad De Veluweita, tai Varenneja. Kaikkien ei tarvitse päästä kouluratojen huipulle, ja nousta esteillä kansalliselle tasolle. Hevonen saa ja voi olla rakas,  vaikka se olisi vain pullapollena. Se on syytä muistaa silloin, kun ajattelit haukkua toisen hevosta. Kaikki ihmiset eivät pidä hevosta vain hevosena, rahan tuottajana, tai kunnian ja maineen antajana. Jollekkin se voi olla aito ystävä. Rakas, parhain ystävä. Oma, ihana, ja rakas hevonen.