Tajusin tänään, että opinnothan alkaa olemaan hyvällä mallilla. Kaksoistutkinnosta yli puolet käyty. Lukiossa on hommat tällä hetkellä paremmin kuin hyvin, olen saanut hirveästi kursseja aikaiseksi, kun olen tehnyt niin paljon itsenäisiä. Kesällekin jopa otin muutaman. Joku sanoisi että olen hullu, mutta itse en asiaa ajattele niin. Älä jätä huomiseksi sitä, minkä voit tehdä tänään. Se on hieno sananlasku!
On outoa ajatella, että vasta sitä aloitti urakan, joka on jo tässä vaiheessa. Suurin osa työstä on jo takana, se on outoa. Tästä huomaa miten aika kuluu kuin siivillä, eikä sitä voi nopeuttaa eikä hidastaa. Enkä tiedä kyllä haluaisinko kumpaakaan noista edes tehdä. Kohta on aika miettiä taas kerran tulevaisuuttaan. Sen näkee sitten, minne elämän aallot kuljettaa.
Ajan kulumisesta. Se on ihmeellinen ja välillä järkyttävä asia. Miksi järkyttävä? Eräänä iltana hoidin Ottoa, ja harjasin sitä läpi, ja huomasin, että ruuna alkaa harmaantumaan, sillä on valkosia karvoja. Ei ole maailmanloppu, mutta silloin tajusin että onhan se itseasiassa jo vanha, 16 vuotias. Vasta se oli 7..
Tämmöisä ajatuksia herätti lukion toisen vuoden päättäjäiset. Huomenna nään sitten numerot wilmasta, sitä odotellessa. See ya!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti