Sydämen lammikoita kuivattaessa

Syvällisten pohdiskelujen aika on tullut. En tiedä mistä moinen ajatus, mutta astuessani talliin mennessä järkyttävän isoon vesilammikkoon, ensin raivostuin mutta talliin mentäessä unohdin koko asian. Kun tulin takaisin, osasin väistää lammikon, kun tiesin sen olevan syvä. Lammikko tuli siihen vesisateen vuoksi, mutta nyt aurinko paistaa ja vesilammikko alkaa kuivumaan, pikkuhiljaa, pisara kerrallaan.

Ensin sataa vettä kaatamalla, ehkä vähän salamoi. Kaikki paikat kastuu, syntyy vesilammikoita, osa on syvempiä, ja osa ei niin syviä. Lammikkoja kuitenkin on siellä täällä, silmien kantamattomiin, jokaisessa semmoisessa herkässä paikassa, missä on jo aiempi monttu ollut.

Kun vesisade loppuu, ja aurinko alkaa pilkottamaan, vesilammikko on edelleen paikallaan vaikka sade lakkasikin. Siihen astuu ehkä useamman kerran, sukkansa kastellen. Loppujen lopuksi aurinko kuitenkin kuivattaa lammikon, ja paikalla jää vain kuivaa maata, joka täyttyy tai, ei täyty seuraavan sateen aikana. Ken tietää.

Vertaisin tätä meihin ihmisiin, ja vertaisin tätä myös jopa hevosiin. Aloitan ihmisestä. Kun ihminen kokee elämässään myrskyä ja vesisadetta, ja joutuu vastaanottamaan kovat sanat tai teot jotka salaman lailla lyö päälle, hän on rikki. Kun aurinko alkaa paistamaan, ja tilanne on mennyt ohi, on sade ja myrsky jättänyt syvän muiston ja merkin siitä, mitä aiemmin on tapahtunut, eli tämän lammikon. Useassa elämän tilanteessa siihen joutuu astumaan uudelleen ja uudelleen. Tilanteet jäävät mieleen, tilanteet jäävät elämään.

Kun aurinko paistaa, lammikko kuivuu pikkuhiljaa pienemmäksi. Kun ihminen kertoo asioistaan jollekin, joka osaa auttaa, tai edes kuuntelee, se tarkoittaa sitä että, hänen kuormansa puolittuu ja pikkuhiljaa katoaa. Lopuksi aurinko kuivattaa lammikon kokonaan, ja ihminen voi jatkaa elämäänsä normaalisti eteenpäin.

Sitten vertaan hevoseen. Jos hevoselle tehdään jotain pahaa, se muistaa sen kauan. Se muistaa kuka teki, ja mitä teki, sekä missä tilanteessa. Hevonen voi alkaa pelätä tilanteita, mitkä se yhdistää tapahtuneeseen, ja sen kautta sitä ruvetaan kutsumaan hulluksi. Kuitenkin, oikean ihmisen löytyessä, alkaa luottamuksen rakennus. Kun luottamusta rakennetaan, suhde kasvaa ja pelko muuttuu, se vähenee. Loppujen lopuksi on mahdollisuus että hevonen toimii täydellisesti tilanteessa kuin tilanteessa, ilman mitään suurempia ongelmia.

Kirjoituksen pointti - tee toiselle niin kuin haluaisit että sinullekin tehtäisiin. Kaltoinkohtelu, niin ihmisten kuin eläintenkin kanssa aiheuttaa syvät jäljet sydämeen. Lammikon kuivumiseen menee pitkä aika. Annetaan toisillemme mahdollisuus aurinkoiseen, kesäiseen mieleen, ja pyritään vähentämään sekä kuivattamaan ystäviemme sydämen lammikoita. Silloin jaamme hyvää mieltä ja iloa ympäristöön. Tästä voisi tehdä vaikka kampanjan.